Pitkäperjantai, luterilaisen kirkkovuoden synkin juhla, Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja hautaamisen muistopäivä. Riisuttu alttari, orjantappurakruunu ja säestämättömät virret. Aikaa yrittää ymmärtää kärsimystä, jota Jeesus koki. Tässä kirjoituksessa en nyt suoranaisesti ajatellut puhua omista uskonasioistani vaan harrastaa hieman teologista pohdintaa.
Aloin siis hieman teologisessa mielessä pohtia tätä koko kärsimyshistoriikkia (Oletan tässä nyt siis, että Jeesus todella on Jumala). Ensin iskee vastareaktio: Eihän se ristiinnaulitseminen varmasti ollut suurinta tuskaa mitä saattaa kokea, eihän? Varmasti noitaroviot tai holokausti ovat enemmän kärsimystä aiheuttavia.
Mietitäämpä kuitenkin hieman kärsimystä. Jos sinulla on vaikkapa reikä hampaassa, ja saisit sen sormia napsauttamalla katoamaan, niin etkö sinä niin tekisi? Meitsi ainakin tekisi. Minähän en niin voi tehdä, mutta Jumalan Poika varmasti olisi voinut. Kuvittele sitä tuskaa, kun tiedät, että voit lopettaa kärsimyksesi sekunilla millä hyvänsä, ja jatkuvasti kamppailet sitä kiusausta vastaan, koska haluat nöyrtyä ja näyttää esimerkin maailmalle, olla instrumentti sen pelastumisessa.
Toisaalta, miksi ihmeessä Jeesuksen oli ylipäätään kuoltava, jotta ihmiset saisivat syntinsä anteeksi? Miksi kaikkivoipias Jumala ei vain antanut niitä anteeksi? Ihan puhtaasti ihmisen takia. Mustan Barbaarin sanoin "Ei kipuu, ei hyötyy." Näinhän ihminen ajattelee, mikään ei tule tyhjästä, jotainhan kaiken eteen on tehtävä. Jos haluan uuden Ferrarin tai kolmannen hampurilaisen on minun tehtävä jotain ansaitakseni sen.
Ei ihminen uskoisi, jos Jumala vain antaisi kaikki synnit anteeksi yht'äkkiä. Piti olla joku, joka toisi sen anteeksiannon näkyväksi. Joku, joka antaisi kasvot kärsimyksellä ja anteeksiannolle. Tämä "viimeinen uhri" annettiin, ei sen tähden, että Jumala voisi antaa anteeksi vaan sen tähden, että ihminen ymmärtäisi, että hänelle on annettu anteeksi.
Jos minä olisin ollut kirkkoisä, niin tällä tavalla meitsi olisi ehkä asiaa lähestynyt. Ajatus kärsivästä Jumalasta, kun on teologisessa mielessä kovin mielenkiintoinen. Mutta kuten tavataan sanoa "Lyhyestä virsi kaunis", joten meisi lopettaa tähän. Aamen ja silleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti