lauantai 2. tammikuuta 2016

Talouden teologia


[Disclaimer: En ole ekonomi, minun ei pitäisi kirjoittaa tästä]

Luin aamulla Mary Douglasin Puhtaus ja Vaara - teosta. Tässä teoksessa Douglas esittelee ajatustaan siitä kuinka pyhyys ja tabut syntyvät kategorioiden ulkopuolella. Esimerkiksi lelejen heimo pitää vyötiäistä pyhänä, koska se ei sovi mihinkään kategoriaan koska yhtä aikaa sillä on suomut kuten kaloilla, mutta silti se kiipeilee puissa. Näitä kategorioden välisiä tai ulkopuolisia asiota Douglas kutsui anomalioiksi. Kirja, jota luin, oli lainattu yliopiston kirjastolla ja tyypilliseen tapaan se oli täynnä erilaisia merkintöjä. Tähän kyseisen kirjan sivumarginaaliin edellinen lukija oli raapustanut kysymyksen "Onko talous anomalia?" Tämä kysymys sai minut miettimään mitä talous ja erityisesti taloustiede on. Se ei ole luonnontiede sen voin sanoa, se ei perustu empiriaan eikä toistettaviin kokeisiin. Ei se toisaalta ole ihmistiedekkään, se tutkii jotain omaansa. Se on joitain muuta näiden välissä, näiden ulkopuolella.

Toisin sanoen se on teologiaa. Se noudattaa omia sääntöjään, omia dogmejaan ja päättelee niistä suuria totuuksia. Kysynnän ja tarjonnan malli on kuin kaksiluonto-oppi, jatkuvan kasvun malli kuin kolminaisuus. Sen asiantuntijat kuin profeettoja, joilla on salaista, jumalallista tietoa. Talous on yksi ja ekonomit ovat hänen viestinviejiään. Kuten profeetoilla yleensäkkin ekonomit antavat kullanarvoisia neuvoja myös koskien yhteiskuntaa, perustuslakia tai mitä tahansa. He ovat tähän kykeneväisiä. Kuitenkin vain heillä ja yksin heillä on valta puhua Taloudesta. Toki on myös valheellisia profeettoja kuten taannoinen Finlandia-voittaja tai vaikkapa Sipilän oikein sivuuttama Joseph Stiglitz. He voivat väittää, että tälläinen järjestelmä ei ole kestävä tai että se ei todella luo hyvinvointia. Tälläinen puhe on kuitenkin taloudenpilkkaa ja sellaista tulisi välttää. Kyllä, koskee myös sinua Hannu Salama.

Talouden enkelit, jotka lakkaamatta laulavat tälle kunniaa, pitävät huolen siitä, että Hänen mahtinsa ei unohdu maailmassa. Nämä yrityksinäkin tunnetut oliot vaativat suurta kunnioitusta ja tietynlaisia uhrauksia. Näistä mahtavimpia ovat pankit ja nokiat! Nykyisessä spirituaalisessa kehityksessä pienemmät startuppeiksi kutsutut ovat olleet suosittu palvonnan kohde. Tälläinen kehittyminen kohti vähemmän institutionaalisia ja pienempiä palvonnan kohteita on sangen tyypillistä kansainuskoistumista.

Talouteen uskomisessa on kuitenkin ongelmia. Näistä suurin on kärsimyksen ongelma. Jos kerran talous on rakastava ja kaikkivoipa niin miksi maailmassa on epätasa-arvoa? Vastaus tähän löytyy niin sanotusta sielunmuokkausteodikeasta. Kristillisten teologien parissa jo hieman epäsuosituksi muuttunut ajatus, jonka mukaan kärsimys jotenkin muokkaisi meitä kohti parempaa ihmisyyttä. Tämä ajatus kuitenkin elää uutta renessanssiaan taloustieteilijöiden parissa. Talouden aiheuttama epätasa-arvo on oikein, koska se koulii ihmisiä yrittämään paremman. Ennen tätä kärsimystä he olivat vain sielulta ja mieleltään veteliä. Talouden isällinen kuritus on kuitenkin saa heidät takaisin tuottavuuden ja tehokkuuden autuaille poluille.


Talous on kuitenkin vielä temppelikultti-vaiheessaan, ei näkyny suurta sovittajaa. Se vaatii suuria uhrauksia. Talous on kaikkivoipa ja hirmuinen, maailmanjohtajille kuin aurinko atsteekeille vaatien alati uhrauksia. Sipilä on esimerkillinen alttaripoika, joka ei pysähdy missään tehdäkseen Taloutensa tyytyväiseksi. Olen ihmettynyt, että neitsyet ja tulivuoret eivät ole vielä astuneet kuvaan. Hyvinvointi ei ole säästynyt Suurilta Talkoilta, kuten ei koulutus, avunanto tai varhaiskasvatuskaan. Talous on kuitenkin tärkeä, talous on suuri, talous saa sinut voimaan paremmin, talous rakastaa sinua! Mutta auta armias jos et kannata tuottavuusloikkaa tai yliopistoleikkauksia, silloin talous suuttuu hirmuisesti ja rankaisee sinua erilaisilla vitsauksilla! Sinun on alistuttava talouden tahtoon aina ja kaikkialla, iankaikkisesti. Smithin, laissez-fairen ja uusliberalismin nimeen.