[Disclaimer: En ole ekonomi,
minun ei pitäisi kirjoittaa tästä]
Luin aamulla Mary Douglasin
Puhtaus ja Vaara - teosta.
Tässä teoksessa Douglas esittelee ajatustaan siitä kuinka pyhyys
ja tabut syntyvät kategorioiden ulkopuolella. Esimerkiksi lelejen
heimo pitää vyötiäistä pyhänä, koska se ei sovi mihinkään
kategoriaan koska yhtä aikaa sillä on suomut kuten kaloilla, mutta
silti se kiipeilee puissa. Näitä kategorioden välisiä tai
ulkopuolisia asiota Douglas kutsui anomalioiksi. Kirja, jota luin,
oli lainattu yliopiston kirjastolla ja tyypilliseen tapaan se oli
täynnä erilaisia merkintöjä. Tähän kyseisen kirjan
sivumarginaaliin edellinen lukija oli raapustanut kysymyksen "Onko
talous anomalia?" Tämä kysymys sai minut miettimään mitä
talous ja erityisesti taloustiede on. Se ei ole luonnontiede sen voin
sanoa, se ei perustu empiriaan eikä toistettaviin kokeisiin. Ei se
toisaalta ole ihmistiedekkään, se tutkii jotain omaansa. Se on
joitain muuta näiden välissä, näiden ulkopuolella.
Toisin
sanoen se on teologiaa. Se noudattaa omia sääntöjään, omia
dogmejaan ja päättelee niistä suuria totuuksia. Kysynnän ja
tarjonnan malli on kuin kaksiluonto-oppi, jatkuvan kasvun malli kuin
kolminaisuus. Sen asiantuntijat kuin profeettoja, joilla on salaista,
jumalallista tietoa. Talous on yksi ja ekonomit ovat hänen
viestinviejiään. Kuten profeetoilla yleensäkkin ekonomit antavat
kullanarvoisia neuvoja myös koskien yhteiskuntaa, perustuslakia tai
mitä tahansa. He ovat tähän kykeneväisiä. Kuitenkin vain heillä
ja yksin heillä on valta puhua Taloudesta. Toki on myös
valheellisia profeettoja kuten taannoinen Finlandia-voittaja tai
vaikkapa Sipilän oikein sivuuttama Joseph Stiglitz. He voivat
väittää, että tälläinen järjestelmä ei ole kestävä tai että
se ei todella luo hyvinvointia. Tälläinen puhe on kuitenkin
taloudenpilkkaa ja sellaista tulisi välttää. Kyllä, koskee myös sinua Hannu Salama.
Talouden
enkelit, jotka lakkaamatta laulavat tälle kunniaa, pitävät huolen
siitä, että Hänen mahtinsa ei unohdu maailmassa. Nämä
yrityksinäkin tunnetut oliot vaativat suurta kunnioitusta ja
tietynlaisia uhrauksia. Näistä mahtavimpia ovat pankit ja nokiat!
Nykyisessä spirituaalisessa kehityksessä pienemmät startuppeiksi
kutsutut ovat olleet suosittu palvonnan kohde. Tälläinen
kehittyminen kohti vähemmän institutionaalisia ja pienempiä
palvonnan kohteita on sangen tyypillistä kansainuskoistumista.
Talouteen
uskomisessa on kuitenkin ongelmia. Näistä suurin on kärsimyksen
ongelma. Jos kerran talous on rakastava ja kaikkivoipa niin miksi
maailmassa on epätasa-arvoa? Vastaus tähän löytyy niin sanotusta
sielunmuokkausteodikeasta. Kristillisten teologien parissa jo hieman
epäsuosituksi muuttunut ajatus, jonka mukaan kärsimys jotenkin
muokkaisi meitä kohti parempaa ihmisyyttä. Tämä ajatus kuitenkin
elää uutta renessanssiaan taloustieteilijöiden parissa. Talouden
aiheuttama epätasa-arvo on oikein, koska se koulii ihmisiä
yrittämään paremman. Ennen tätä kärsimystä he olivat vain
sielulta ja mieleltään veteliä. Talouden isällinen kuritus on
kuitenkin saa heidät takaisin tuottavuuden ja tehokkuuden autuaille
poluille.
Talous
on kuitenkin vielä temppelikultti-vaiheessaan, ei näkyny suurta
sovittajaa. Se vaatii suuria uhrauksia. Talous on kaikkivoipa ja
hirmuinen, maailmanjohtajille kuin aurinko atsteekeille vaatien alati
uhrauksia. Sipilä on esimerkillinen alttaripoika, joka ei pysähdy
missään tehdäkseen Taloutensa tyytyväiseksi. Olen ihmettynyt,
että neitsyet ja tulivuoret eivät ole vielä astuneet kuvaan.
Hyvinvointi ei ole säästynyt Suurilta Talkoilta, kuten ei koulutus,
avunanto tai varhaiskasvatuskaan. Talous on kuitenkin tärkeä,
talous on suuri, talous saa sinut voimaan paremmin, talous rakastaa
sinua! Mutta auta armias jos et kannata tuottavuusloikkaa tai
yliopistoleikkauksia, silloin talous suuttuu hirmuisesti ja rankaisee
sinua erilaisilla vitsauksilla! Sinun on alistuttava talouden tahtoon
aina ja kaikkialla, iankaikkisesti. Smithin, laissez-fairen ja
uusliberalismin nimeen.
