#Save the Artic 30 ja silleen, tätähän ne kaikki viherpiipertäjä kommarit ovat viime aikoina kovasti hokeneet. Harrastivat merirosvousta ja nyt saavat maksaa siitä. Osa Suomen valtiojohdosta Erkki Tuomiojan (joka on sosialisti, tietenkin) vanavedessä on jo ehtinyt kritisoida Venäjän ihmisoikeustilannetta, vaikka tälläisestä toiminnasta saattaa olla haittaa esimerkiksi kun istutaan neuvottelupöytään viisumivapaudesta puhuttaessa. Nyt vaarannetaan siis suuret tuotot. Jos Susanna Koski & co johtaisivat tätä maata, säästyisimme tälläiseltä uhalta, koska he poistaisivat Suomen politiikasta solidaarisuuden ikeen ja johtaisivat meidät individualialismiksi kutsuttuun ihanuuteen. Näin Sini Saarela, sekä koko Suomen kansa, olisivat niin sanotusti "Every man for himself"-tilanteessa, eufoorista!
Itsehän en kyllä tälläistä kannata tai niele. Voin sanoa olevani poliittisilta mielipiteiltäni pesunkestävä vihervassari. (ainakin niin kauan että kylmä maailma vähitellen tappaa idealismini ja muutun kyyniseksi oikeistolaiseksi) Kyllä, olen juuri niitä tyyppejä joiden mielestä yhteisön etu menee yksilön edelle, ihmiset ovat talouskasvua tärkeämpiä, valtion kiellot ovat ihan okei niiden hyödyttäessä yhteisöä ja arktisten alueiden öljynporaus kieltoa.
On kuitenkin sanottava, että kapitalismi on hyvin kaunis ajatus. Veikkaan kuitenkin että vanha setä Smith ei tykkäisi siitä, miltä se näyttää nykyään. Kapitalisminhan piti tuoda kaikille lisää hyvinvointia. Jokainen maa tuottaisi niitä tuotteita, mitkä ovat halvimpia tuottaa ja kävisivät kauppaa näillä halvoilla tuotteilla, niin kaikki saisivat enemmän. Hyvä idea eikö niin?
Ongelmaksi muodostuu lähinnä se, että valtioilla ei ole enää mitään valtaa talouteen. Elämme korporatismin ja pakotetun vapaakaupan maailmassa. Maailmassa, jossa talouden sääntely on kirosana ja yrittäjän etiikka hyvin laiha. Maailmassa, jossa mikään ei suojaa köyhää rikkaalta ja tuloerot ovat sallittavia. Maailmassa, joka on, Leniniä lainatakseni, imperialismin korkeimmassa vaiheessa, kun Afrikka on vain suuryritysten leikkikenttä. Maailmassa, jossa kaikkein tärkein ja pyhin asia on talouskasvu. Kuka tälläisessä maailmassa haluaa asua? Miksi tälle ei tehdä mitään?!
Syynä on tietenkin itsekkyys, niin valtioiden kuin ihmisten. Jos kaikki samanaikaisesti ymmärtäisivät, että rajaton kasvu rajallisessa maailmassa ei ole mahdollista, talous ei voi kasvaa ikuisesti, maapallo ei kestä tälläistä väestönkasvua, ja että olisi oikein jos kaikilla olisi yhtä paljon kaikkea kivaa, jos länsimaat luopuisivat vaatimuksistaan kehitysmaiden vapaakaupalle ja sen sijaan vaikka lisäsivät kehitysapua ja tukisivat afrikkalaista yrittäjyyttä eurooppalaisten ja amerikkalaisten kustannuksella, tai jos kehitysmaat lisäisivät sääntelyä ympäristön osalta, olisivat kaikki onnellisempia. On totta että kaikki joutuisivat luopumaan jostakin, mutta tekeekö se kolmas hampurilainen sinut todella onnelliseksi?
Tarvittaisiin sekä yksilön, että valtio tason epäitsekkyyttä ja nöyryyttä nykyisen omahyväisyyden ja materialla pöyhkeilyn sijaan. (Oi voi, Nietzsche kääntyy haudassaan) Tarvitaan valtiotason ristin teologiaa, niin että todella kulkisimme mukana toisten kärsimyksessä, ja tekisimme kaiken minkä voimme parantaaksemme yhteisiä olosuhteitamme. Kuokalle ja Jussille on taas töitä, mutta suo on tällä kertaa vähän isompi. Tässä maailmassa tarvitaan, aivan kuten lastenkin kasvatuksessa, rakkautta ja rajoja kaikille!
(Ja ehkä vähän vallankumousta viva la revolution! tms.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti